Celine dion - one heart
Tarkoituksenani ei ole alkaa pitämään mitään 'angsti' blogia... Vaan kertoa elämän tilanteestani, vaikka se ei ketään kiinnostaisikaan. Kirjottaminen helpottaa oloani.. ei ehkä paljoa, mutta edes vähän. Olen nyt kirjoittanut vain päiväkirjaan päätin pitää blogia päivistäni, koska tämän tekstin joku näkee ja ehkäpä joku lukee, ehkä jopa kommentoi :>
Demistä sanoja lainaten: " Ihan sananmukaisesti sanottuna: One life, live it =
"Yksi elämä, elä se!"
Tuo yksi lause riittää kertomaan oleellisen asian, jonka me ihmiset välillä unohdamme."
Kerron ensin tilanteestani..
Olen 17-vuotias tyttö, Etelä-Suomesta. Opiskelen ja asun omillani, taino poikaystävän kanssa.
Minulla on aivan mahtava perhe, joka asuu 20km päässä minusta! Poikaystäväni on maailman paras! Koulussa menee hyvin, saan ihan hyviä numeroita! Minulla on oma poni, joka on tärkeä! Olen töissä, ei ole minkäänlaisia raha huolia! Kämppä on kiva ja viihdyn siellä!
Eli... päällepäin kaikki vaikuttaa hienolta?
Ei se vaan ole niin...
Koulussa minua
haukutaa,
mollataan ja minulle vittuillaan. Heidän mielestä se on hauskaa läppää.. :))))
Muiden silmiin olen luonteeltani
suorasanainen, äänekäs, iloinen ja ns. 'välinpitämätön' ...
Todellisuudessa olen
yksinäinen, väärin ymmärretty ja asiat ei todellakaan mene toisesta korvasta ulos ja toisestas sisään, vaikka pitäisi. Ennen olin ns. 'räväkkä' sanoin asiat suoraan, en välittänyt mitä muut sanoi, mutta en silti ketään turhasta haukkunut tai ollut mikään kitisevä pikkuteini... ei en todellakaan ollut sellainen.
Ennenkuin alotan tarinoiden kertomisen, teen tiivistelmän itsestäni:
- Poikamainen
- Turhautunut
- Ahdistunut
- Hyvä esittämään (esim. iloista, vaikka oisin paskana sisältä!)
- Välillä aidosti iloinen
- Kaksi kielinen, eli kaksi maalainen
- Laiha, hieman alipainoinen ja pitkä
- Asun poikaystävän kanssa, hänen kanssaan menee erittäin hyvin
- Seurustellut reilu 3 vuotta.
Muuta "tärkeää" ei tule juuri mieleen..
Kuulen koulussa päivittäin vittuilua/läppää siitä, millainen olen ulkonäoltäni ja miten käyttäydyn...
Saattaa kuulostaa pieneltä?? ehkäpä, mutta en jaksa en vain enään jaksa tätä:
" Ei sua jaksa kuunnella!! oo hiljaa vitun pelle! "
" No ootki niin poikamainen, et ei sulla mitään korkkareita tuu ikinä olemaa! "
" Voi vittu oot tyhmä, pidä turpas kiinni! "
" AI OOT OSTAMAS MEKKOO?!?! HAHAAHAHA, NII VISSII!!! "
" Vittuku sun pitää räkii siihe puhelimee!!! " (Kun puhun toistakieltä)
" Ei sua jaksa katella, hyvä ku lähet kotii!!!! " (jos lähen vaikka kesken koulupäivän, kuten yleensä...)
jne....
En koe itseäni kovin poikamaiseksi? Ok.. en meikkaa ikinä kouluun, miks tarvitsis? näytän mielestäni hyvältä ilman meikkiä, mutta en ole varma onko noin?
Käytän farkkuja, toppeja, t-paitoja, huppareita, villapaitoja, vöitä, laukkuja, tennareita, kunnon talvikenkiä esim. puman tai niken ns. poikamaisemmat kengät....
Olen koittanut muuttua niiden kommenttien perusteella mitä olen saanut..
- Olen meikannut kouluun useammin
- Käytän tyttömäisempiä vaatteita
- En kysele turhia, en oikeestaan enään edes puhu ellei minulta jotain kysytä.
- Puhun ns. salaa puhelimeen, jos puhun toista äidinkieltäni
- En sano mitä ostan, mitä teen jne..
Mutta en kelpaa, kenellekkään muulle kuin perheelle, poikaystävälle ja muutamalle tutulle??
Olen puhunut poikaystäväni kanssa näistä asioista, hän ymmärtää minua ja kannustaa/kehuu.. Mutta en jaksa enään hänellekkään sanoa, ei ole hänen asia kuunnella minun murheita?? eihän??
Tilanteeni saattaa kuulostaa mitättömältä, mutta... Älkää sitten lukeko tai kaatako lisää paskaa niskaan..
EN ENÄÄ JAKSA !
Kaikki päivät ei ole tällaisia, olen joskus jopa aidosti iloinen =)
